I hope you miss me when I am gone

Kolmen päivän juhannus festarit takana, laihduin sillä reissulla 2-3 kiloa. En pystynyt oikein nauttimaan hienosta juhannuksesta. Olin masentunut ja kaipasin kotiin kissojeni luo ja uiminen ja saunominen tuntui mahdottomalta tällä ryhävalaan vartalolla. Kaikki muut porukan tytöt saivat kuolaavia miehiä peräänsä, enkä voinut edes ihmetellä, sillä jokaisella oli litteä maha ja pienet jalat, he ovat pieniä ja kauniita kasvoiltaan. Itse olen jäätävä hujoppi lihavalla vartalolla, kuka minua haluaisi.

Nyt makaan onnellisena kissojeni keskellä pienessä yksiössäni, ulkona paistaa aurinko. Sisällä vallitsee kaaos, kissat repineet verhot lattialle ja minun purkamatta jääneet laukut ja vaatekasa. En aio tänään tehdä mitään. Syödä ehkä jotain pitkästä aikaa ja käydä suihkussa. Nukkua mukavasti omassa sängyssä ja katsoa tv:tä

Huomenna voisin urheilla pitkästä aikaa, heti aamusta.

You can break everything I am

Uneton yö, parituntia unta, heräsin hämärään kello 2 ja seurailin nopeasti etenevää auringonnousua.. Juon kupillisen pahaa kahvia ja rapsutan kissaani. Mietin avaanko kirjan, muttei huvita. En kertonut psykologille viiltelystä, enkä pääse siitä yli. Miksi en voinut kertoa. Miksi valehtelen kaikille voivani paremmin mitä oikeasti voin. Ärsyttää.

Paino pysynyt samassa. Ahdistaa. Olen läski, ei huvittaisi lähteä reissuun 4 päiväksi yhden kaverin ja parin tuntemattoman kanssa. Pitäisi pukeutua nätisti, olla bikineissä.. Pelkään taas kuulevani joltain ilkeää kommenttia kädestäni. Juhannus on sitäpaitsi kuin kirosana, joka tuo mieleeni vain ensisuudelmamme. Suudelman jota en haluaisi enää muistaa, juhannusta joka oli elämäni parasta aikaa.

Yritän tosissani parantua masennuksesta. Ihan tosissani. Ensimmäistä kertaa elämässäni teen töitä ja näen vaivaa ollakseni positiivinen, työstän positiivisia ajatuksia. Se on vaan niin vitun vaikeeta. Päätä särkee, oksettaa.

PS. Kumpi on parempi, se että vastaan kommentteihinne täällä blogissa vai teidän blogeihinne?

It will kill me, and I don't care

Paino putosi yhdellä kilolla, BMI 22,4. Tuntuu heti paremmalta. Matka on pitkä, mutta aloitus hyvä. Pyysin äitiltä rahaa ruokaan, mutta oikeasti se menee alkoholiin. Olen koukussa alkoholiin. Ei tarvitse syödä, voi vaan juoda ja olla hukassa hetken aikaa.

Toinen asia mihin olen koukussa on eksäni satunnaiset (harvinaiset) vierailut.. Saan siitä paljon iloa, vaikka kyse on vain seksistä. Tunnen lohdutusta, että joku haluaa minua, vaikka käteni on pilalla, vaikka olen lihava ja surullinen otus. Tunnen suurta lohdutusta kun hän silittää arpiani ja saa minut nauramaan. Vaikka hän luultavasti vain säälii minua ja käy sen vuoksi, ei minua haittaa. Pelkään vain menettäväni hänet kokonaan, tällä hetkellä toivon, että jos hän löytää itselleen täydellisen tytön, hän ei silti hylkäisi minua, mutta se taitaa olla toiveajattelua..

Jossain syvällä, tunteissa joista ei enää puhuta, joiden olemassaolo kielletään sekä itseltä että läheisiltä, minä toivon olevani sinulle se täydellinen tyttö, mutta en ole, enkä koskaan tule olemaan.

Fat fat fat

BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
BMI 22,7 Läski
....

Aloitin tämän blogin 16 vuotiaana vuonna 2009, BMI silloin 18.83....
En voi uskoa, että olen lihonnut näin paljon. Oksettaa. Sattuu. Minä en syö enää ikinä.. Tunnen vihaa, ällötystä, pettymystä.. Peilistä tuijottaa valtava määrä läskiä, enemmän kuin ikinä. Kalpeat kasvot ja elottomat silmät. Valtava keho ja käsi täynnä arpia. Jos pystyisin itkisin. Vaaka huutaa, peili huutaa, mieleni huutaa ja koko kehoni huutaa korvaani "lihava". Pitää laihtua, pakko laihtua.

Auttakaa minua

Numb

 

Tunnen kaiken tai en tunne mitään. Olen viiltänyt viimeksi kuukausia sitten. Eilen minä retkahdin. Ranteessani on jälleen jälki, punainen, viiva viivan vieressä. Olen pettynyt. Samalla kieroutuneella tavalla saan mielihyvää, olen kaivannut tätä, jollain sairaalla tapaa..

Olen sairas joten liikunta on jäänyt pitkäksi aikaa. Kunhan tervehdyn pitäisi aloittaa taas.. Syömiset mennyt vähän niin ja näin. Joskus en syö mitään, joskus syön liikaa. En ole uskaltanut mennä vaa'alle, mutta huomenna menen.

Mitä muuta sanottavaa en juuri nyt keksi, väsyttää liikaa ja kaikkialle sattuu.

tumblr

Löydyn nykyään aktiivisesti tumblr:ista.. Someday I'll wish upon a star
Saa seurata angstisia kuvia sielä. Löytyy myös kuvia minusta

Depression is like a war. You either win or you die trying

Olen ahdistunut, moraalinen krapula vaivaa. En tiedä miten päin olla. Itkua ei tule. Kyyneltäkään ei valu eikä suustani tule ääntä, vaikka sisälläni raastaa tuska ja epätoivo. Puhun vaisusti psykologille, ääneni tuntuu murtuvan, mutta vedän esitykseni loppuun. Minä voin hyvin, paremmin, en halua satuttaa itseäni ja olen saanut toivoni takaisin. Miksi valehtelen ihmisille joka minua yrittää vielä auttaa.

Miten kaipaankaan vanhoja aikoja. Sinua ja minua. Pienempää kehoa. Suurempaa tahdonvoimaa. Kaipaan tätä blogia, internetin ihmeellistä mailmaa ja sen ihmisiä seisomaan rinnallani. Kaipaan sitä aikaa kun kesällä saattoi olla ilman takkia, joka nyt helteellä kuin helteellä peittää koko revityn käsivarteni. Jonka viillot ovat minulla tuoreessa muistissa, joiden veri valui osaston lattialle. Nyt ne ovat haalistuneet, mutta silti niin näkyvillä.

Aika kuluu ja ihmiset ja elämäntilanteet muuttuu, minä en.