Päivät kuluvat ja minä syön. Istun ja syön. Käyn kotona vanhempien luona. Tulen kotiin istun ja syön. Katson telkkaria. Elämäni on mitätön. Elämäni on turha. Minulla ei ole lainkaan motivaatiota mihinkään, paitsi taistelemaan viiltämis halujani vastaan ja häpeämään kättäni.
Olen taas tyhjä sisältä ja ajatukset kulkee ympyrää. Mutten saa silmistäni kyyneleitä, vaikka niitä kaipaisin. Tuntisin jotain, muuta kuin tyhjyyttä ja arvottomuutta. En saa otetta mistään.
Nytkin haluan vain syödä. Täyttääkseni tyhjän oloni.
Ja oi miten yksinäinen olen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti